Kohta se on menoa!

Huh. Nyt on virallisesti ohitettu lähtöpäivien laskussa kahden viikon merkkipaalu. Tänään taitaa siis olla jo TJ 12, eikö vain? Eli suomennettuna 12 päivää aikaa valmistautua suurseikkailuun ja jos joku ei vielä tiennyt tai osannut sitä blogin nimestä päätellä niin olen lähdössä 15. lokakuuta kolmen kuukauden reppureissulle Kaakkois-Aasiaan. Matkasuunnitelmia löytyy jo (vähän) ja reissumieltä niitäkin enemmän. 

Tässä se siis tulee, the master of all masterplans, eli matkasuunnitelmani:

 Ensin aion singahtaa ohi Aasian Oseaniaan ja suunnata Fijille. Okei, myönnetään, kuulostaa hieman säälittävältä, että matkani kohti Fijiä jännitti minua vielä hetki sitten enemmän kuin mikään muu matkassani tai tarkemmin ottaen lentomatkan välietappi eli yön yli kestävä välilasku Hong Kongissa. Mietin ihan kuumotuksissa, miten ihmeessä saan ensin rinkan ja tulen seuraavaksi löytämään oikealle bussille, joka vie minut oikeaan hostelliin, vaatien siis, että jään oikealla pysäkillä pois, kun suuntavaistoni on asteikolla nollasta sataan pahasti pakkasen puolella (veikkaan noin miinus viittätuhatta). Kivi putosi sydämeltäni, kun viime kesän singaporelainen työkaverini Delon lupasi, että voin bunkata yön Hong Kongissa hänen veljensä luona. Olen ikuisesti kiitollinen Delon.

En oikein osaa sanoa, miksi haluan mennä juuri Fijille. Jotenkin tuntui vaan ihan älyttömän siistiltä ajatukselta lähteä paikkaan, jonka maisemia olen hämyisinä syysiltoina aiemmin vain selaillut googlen kuvahausta ja miettinyt, että ” Vau, tonne mä vielä joskus meen”. Voisi sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti. Fijin paratiisimaisemat tuntuivat siis hyvältä paikalta aloittaa. Minulla ei ole harmaintakaan ajatusta miten tai missä aion aikani Fijillä viettää, mutta kohtahan se selviää. 

Tässä mun lempikuva Fijiltä.

Selailin ihan mielenkiinnosta eilen paikallisia Nadin hostelleja netistä. Halvin yö maksoi noin 4-6 euroa, johon sisältyivät muun muassa 24 h noutopalvelu lentokentältä ja ilmainen wi-fi  ja viihdettä löytyi aina lentopallokentistä, pingispöytiin, kava-juhliin, ravintolaan, baariin ja tuliesityksiin.  Ilmaista fijiläistä aamiaistakin oli jossain tarjolla. SIIS MITÄ? Itsehän olen täysin valmistautunut yöpymään kolme kuukautta hyvinkin karuissa bambumajoissa. Sitä paitsi kyseiset hostellit sijaitsevat aivan Wailoaloa beachin vieressä, eli pelkkä nimikin pakottaa minut tarkastamaan tämän mestan. Eiköhän Fijillä vietettävät kahdeksan päivää pyhitetä täydelliselle levyttämiselle ja aivojen nollaamiselle.

Fijiltä matka jatkuu Hong Kongin kautta Bangkokiin, mistä lähden kahden viikon seikkailumatkalle Kambodzaan. Seikkailumatka meinaa siis sitä, että mukana on noin kymmenen muutakin reppukaveria ja paikallinen sekä kansainvälinen opas. Mistään aurinkomatkojen pakettimatkasta (ei sillä, että niissä olisi mitään pahaa) ei ole kyse, vaan siitä, että paikallinen opas voi viedä ryhmän paikkoihin, minne muuten ei olisi oikein menemistä. Itse asiassa yksin matkustavana nuorena naisena minulla ei olisi mitään asiaa koko Kambodzaan. 

Nuo kaksi viikkoa saavat olla matkani extremepläjäys, jossa näen ja koen juttuja, jotka itsekseen tallailussa saattaisivat jäädä väliin. Pääsen jopa kokkailemaan kambodzalaista safkaa, aika mageeta! Ajattelin, että tuollainen retki voisi olla hyvä startti itsenäiselle Aasian talsimiselle. Saan helpossa ympäristössä jotain käsitystä kulttuurista ja siihen sopeutumisesta ja tapaan reissaajia, kenellä on varmasti hyviä vinkkejä reppureissuilun keltanokalle. Todellisuushan on, ettei minulla ole pienintäkään havaintoa siitä maailmankolkasta, jonne olen matkalle, mutta se ei haittaa. Tavoitteena on löytää jotain aivan erilaista.

Kambodzan seikkailumatka lennättää minut takaisin Bangkokiin ja siitä lähtien mennään sinne minne tuuli kuljettaa. Seuraava tiedossa oleva lento on nimittäin Bangkokista takaisin armaaseen kotosuomeen noin kahden kuukauden päästä. Jotain suuntaviivoja löytyy, joten näin edetään:

Ensin ajattelin matkata Thaimaan halki kohti Laosia. Laosista on suunta Vietnamiin ja jostain päin Vietnamia, vaikkapa Hanoista, olisi tarkoitus lentää Malesian Kuala Lumpuriin. Sieltä ajattelin matkata bussilla Singaporeen vierailemaan työkaverini Delonin luona. Singaporessa kannattaa kuulemma tutustua kansalliseen vapaa-ajanviettotapaan eli shoppailuun ja sehän käy. (Jos rahaa on tässä vaiheessa enää yhtään jäljellä.)

Singaporesta ajattelin matkata Malesiaan ja Malesian läpi takaisin Bangkokiin, josta lennän kotiin 14.1.2013. (Lentokentälle saa vapaasti tulla vastaan. Lento laskeutuu kello 15.15 jos aikataulut pitävät. )Matkasuunnitelma on kuitenkin hyvin liukuva eli mitään ei ole kiveen hakattu. Jos en haluakaan käydä kaikissa maissa tai tuossa järjestyksessä tai haluankin jonnekin aivan muualle niin sinne matka johtaa, mutta eikö juuri tämä ole yksi reppureissaamisen ihanimmista jutuista? 

Siinäpä siis olivat pähkinänkuoressa elämäni seuraavat kolme kuukautta. On tosi jännää, miten sitä ei oikeastaan itsekään tajua yhtään, mitä on tekemässä. Pikku hiljaa asiat alkavat hoitua ja tavarat alkavat kertyä ja alan sisäistää lukuisat ”hyvää matkaa” –toivotukset. Olen kahlannut Madventuresin seikkailijan käsikirjan aika pitkälti läpi ja selaillut ties mitä matkaoppaita. Salikortti on jäädytetty, luottokortti hommattu ja viimeinen rokotussatsi vetäistiin naamariin tänään. Malarialääkkeet on testattu ja olen valmiina taistoon. Riina vastaan malarialääke Lariam taistossa selvisin toistaiseksi kirkkaasti voittajana, mutta lavantautirokotteen kanssa otettiin vähän takapakkia. Parin päivän kärsimyksen jälkeen paha olo, huimaus, kylmänväristykset, hedari yms. kuitenkin onneksi väistyivät. 

 

Taisto lääkeiden kanssa. Yläoikean Vivotif voitti, mutta Lariam hävisi.

 

Tää kortti mahdollistaa mun zimboilun ympäri Aasiaa.

Ostin jopa erittäin mukavat, mutta vähintäänkin yhtä rumat, kengät, joilla on hyvä tallustella eteenpäin. Valitettavasti saisin tuntea nahoissani sen jos yrittäisin valloittaa Aasian converset jalassa. Myös vaalean beiget hyvin ohuesta ja nopeasti kuivavasta kankaasta tehdyt retkeilyeräjormahousut ovat tunkeutuneet vaatevarastooni ja kyllä, ne ovat sellaiset, jotka saa vetoketjun avaamalla katkaistua shortseiksi. Mutta oikeastaan alan tottua jo näihin uusiin tuttavuuksiin, hyviä ystäviähän meistä kohta tulee. Varustelistani on vielä hieman vajavainen ja rinkan testipakkaukset voisi kohta aloittaa. En ole vain saanut kumpaakaan vielä aikaiseksi. Ehkä kohta.  

TÄSSÄ NE ON.

Reissulook alkaa muodostua!

On aika hullua miettiä elämää vain kaksi viikkoa eteenpäin ja tajuta, että silloin on aloittanut yhden suuren unelmansa toteutuksen. Lukion penkeillä niinä maanantain aamutunteita ja karmeina koeviikkoina kun manasin, että: ”Ei vitsi. Kun tämä kärsimys loppuu, niin minä pidän välivuoden ja lähden matkustelemaan johonkin” en ehkä uskonut, että oikeasti tulisin toteuttamaan tämän uhkauksen. Mutta tsädäm, tässä sitä ollaan lähtemässä yksin Kaakkois-Aasiaan kolmeksi kuukaudeksi.

Aasiaan matkustaminen ei sinällään ole ollut elinikäinen unelmani, vaan matkustaminen uuteen paikkaan yleensäkin, mutta puolisen vuotta sitten käyty keskustelu siitä, kuinka siistiä olisi lähteä tutkimaan Aasiaa, jäi jostain syystä mieleeni. En vain pystynyt millään unohtamaan sitä hetkeä kun päätin, että sinne minä vielä joskus lähden, joten totesin, että mikä olisikaan parempi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain, mitä oikeasti haluaa tehdä kuin nyt. Minusta ei mikään. Sitä kun jämähtää niin kauhean helposti paikoilleen ja päätyy tekemään helppoja ratkaisuja, hieman radikaalimpien, mutta mahdollisesti oikeiden sijaan.

Tässä olin juuri maksanut lentolippuni Fijille. 

Eka etappi oli elälmysmatka olkkariin.

Matkani tuskin tulee olemaan koko ajan ruusuilla tanssimista, vaikka myös hienoja hetkiä ja kokemuksia toivottavasti mahtuu mukaan. Mitä sitten, kun jokin menee mönkään, eksyn totaalisesti tai sairastun johonkin jäätävään vatsatautiin keskellä ei mitään? Tai sitten kun kulttuurishokki alkaa olla liikaa ja jouluaattona iskee ihan kamala koti-ikävä ja olen yksin? Nyt on todettava, ettei minulla ole mitään havaintoa, miten selviän tällaisista tilanteista, mutta kyllä kaikesta selviää kun on selvittävä, eikö vain? Uskon myös vakaasti, että joku auttaa Riinaa hädässä jos ja kun paha paikka sattuu kohdalle. Olen kuitenkin aika varma, että mennään sitten syteen tai saveen, edessä on sellainen seikkailu, jota en tule koskaan unohtamaan. Sitä paitsi, eikös kaikkialla aina sanota, että unelmat on tehty toteutettavaksi? 

Ai niin tosiaan, tämä blogi. Tämä on tarkoitettu viestinvälitykseen meidän ja maailman välillä. Täältä voit siis halutessasi tsiigailla, mitä olen löytänyt tai en ole löytänyt ja mitä minulle kuuluu. Tärkeä tehtävä on myös välittää tilannepäivityksiä siitä, että olen pysynyt hengissä. Yritän päivitellä kuvia ja kuulumisia aina välillä, silloin kun sopiva rako ilmaantuu. Kertokaa ihmeessä kotimaan kuulumisia minulle täällä ja kommentointi on muutenkin enemmän kuin suotavaa. Teitä ehtii tulla tuossa ajassa jo aikamoinen ikävä!

Palaillaan reissufiilisten merkeissä tuota pikaa. Siihen asti, niin kuin Fijillä sanotaan, Bula! :) 

Riina